Olen työskennellyt sosiaali- ja terveysaloilla yli 30 vuotta; psykiatriassa, lastensuojelussa, avoterveydenhuollossa sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluissa. Näiden vuosien aikana olen nähnyt läheltä ja monta kertaa, kuinka vaikeaa ja häpeällistä päihdesairauksista puhuminen yhä edelleen on. Tämä stigma estää monia hakemasta apua, vaikka he sitä kipeästi tarvitsisivat.
Esimerkiksi sijaishuollossa työskennellessäni pohdin monta kertaa sitä, että mikäli huostaan otettujen lasten vanhemman tai vanhempien päihdeongelma, kuten alkoholismi tai huumeriippuvuus, aiemmin olisi saatu päihdehoidon piiriin ja siten paremmin hallintaan, olisi huostaanotolta ja laitossijoitukselta kenties kokonaan voitu välttyä.
Näin olisi myöhemmin säästytty monelta ikävältä asialta tuon perheen elämässä, ja yhteiskunnan rahaa olisi säästynyt mittavat summat.
Päihdesairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin. Ne eivät ole merkki heikkoudesta tai moraalisesta epäonnistumisesta, vaan monimutkaisia terveysongelmia, jotka vaativat asianmukaista hoitoa ja tukea. On tärkeää, että yhteiskuntana opimme suhtautumaan päihdesairauksiin, esimerkiksi alkoholiriippuvuuteen, samalla tavalla kuin muihin sairauksiin, kuten diabetekseen tai sydänsairauksiin. Tämä muutos ajattelutavassa voisi merkittävästi madaltaa kynnystä hakea apua, jopa työterveyshuollosta.
Stigman vähentäminen alkaa puheesta. Meidän kaikkien, ei pelkästään sote-ammattilaisten, on puhuttava päihdesairauksista avoimesti ja ilman syyllistämistä tai moralisointia. Uskon, että meistä jokainen tuntee jonkun sukulaisen, ystävän tai työkaverin, joka kärsii tai on kärsinyt päihdesairaudesta.
Jokainen, joka kamppailee päihdeongelmien kanssa, ansaitsee tulla kohdatuksi ymmärryksellä ja myötätunnolla. Kun apua on helpompi hakea, inhimillinen kärsimys vähenee, hoitoon pääsy nopeutuu ja yhteiskunnan varoja säästyy valtavasti.
Olen useasti nähnyt, kuinka oikeanlainen tuki ja hoito voivat muuttaa ihmisten elämän. Päihdesairauksista toipuminen on mahdollista, mutta se vaatii, että me kaikki teemme osamme stigman vähentämiseksi. On tärkeä puhua päihdesairauksista avoimesti ja tukea kanssaihmisiä päihdekuntoutukseen matkalla kohti parempaa terveyttä ja hyvinvointia.
Mutta miten voimme, itse kukin, vaikuttaa stigman vähentämiseen yhteiskunnassamme, siitä kerron lisää seuraavassa blogissa.
-Jukka Melin